Vuoden 2016 alusta voimaan tulleen uuden isyyslain myötä isyyden vahvistamisen määräajoista luovuttiin. Vanhassa isyyslaissa vahvistaminen oli sidottu määräaikoihin, joten kaikkia isyyksiä ei saatu selvitetyksi määräaikojen umpeuduttua.

Uuden isyyslain myötä isyyden vahvistamiskanteita on nostettu paljon. Uusi isyyslaki on siinä mielessä ankara, että (usein jo aikuinen) lapsi saa isyyden miltei missä vaan tapauksessa tutkituksi, ja positiivisen tuloksen myötä, vahvistetuksi. Tässä mielessä on menty äärilaidasta toiseen. Perhe-elämän suoja tai luottamus oikeustilan pysyvyyteen eivät käytännössä estä isyyden vahvistamiskanteen tutkimista ja ratkaisemista.

Suomalainen parenteelijärjestelmä ei tunne sisaruksia siinä mielessä, että heidän välistä sisarsuhdetta erikseen vahvistettaisi maistraatin tai kirkon rekistereissä. Sisarussuhde ilmenee vanhempien kautta. Kun isä-lapsi-suhde vahvistetaan, saavat isän aiemmat lapset veli- tai sisarpuolen ja puoliso ”lapsipuolen”.

Perintökaaren 2 luvun 2 §:n 3 momentin mukaisesti perittävän veli- tai sisarpuolet saavat perinnönjaossa yhdessä täysiveljien ja -sisarien kanssa osansa siitä, mikä olisi ollut heidän isälleen tai äidilleen tuleva. Perintösuunnittelua tehnyt voi yllättyä, jos uudesta sukulaisesta saa tiedon vasta perunkirjoituksessa. Tuomarit eivät kokemukseni mukaan anna vireillä olevasta isyyden vahvistamiskanteesta tietoa potentiaalisille sisarus- tai äitipuolille isän ollessa elossa.

Uutta isyyslakia tehdessä on unohtunut ne näkökannat, joiden vuoksi vanhassa isyyslaissa oli isyyden selvittäminen sidottu määräaikoihin. Uusi isyyslaki oli muutos parempaan, mutta siihen sisältyy kielteisiä piirteitä, jotka saattavat loukata prosessuaalisia perusoikeuksia. Tuomioistuinten tulisi ilmoittaa myös muille sukulaisille kuin isälle ja lapselle sukulaisuussuhteissa tapahtuvista muutoksista. (11.7.2018)

Kalle Ujainen

asianajaja

Hyvinkää