Tämä kirjoitus koskee rikosepäilyn etenemistä oikeuden käsiteltäväksi ja tätä edeltävää tutkintaa ja syyteharkintaa.

Syytteen nostamisen edellytyksistä

Epäillyn rikoksen tutkiminen alkaa rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön tekemisellä poliisille tai muulle esitutkintaa suorittavalle taholle. Esitutkinnan valmistuttua, jos tutkintaa ei ole poliisin toimesta sitä ennen keskeytetty, asia ohjautuu syyttäjälle syyteharkintaan. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaan syyttäjän on nostettava syyte, jos hän katsoo, että teko on laissa säädetty rangaistavaksi, eikä sen syyteoikeus ole vanhentunut ja on olemassa todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Syyttäjä voi tehdä syyttämättäjättämispäätöksen (oikeusslangissa "SJP"), jos edellä mainitut kriteerit eivät täyty, tai tietyissä tilanteissa, joissa odotettavissa oleva rangaistus olisi lievähkö, ja myös erinäisin muin kohtuusperustein. Syyttämättäjättämispäätös tarkoittaa sitä, että asian käsittely päättyy, ellei asianosainen omin aktiivisin toimin lähde edistämään asiaa.

Syyttäjän harkintavalta

Käytännössä syyttäjän harkintavalta on suuri sen suhteen, onko olemassa todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Vastaani on tullut tilanteita, joissa niin kutsutussa sana-vastaan-sana -tilanteessa on tehty syyttämättäjättämispäätös, kun toisessa samankaltaisessa tilanteessa toinen syyttäjä onkin nostanut syytteen. Olen myös ollut tilanteessa, jossa täysin identtinen internetissä tehty teko on ilmennyt kahdessa eri kaupungissa kohdistuen siis kahteen eri uhriin. Koska teko(teot) ilmenivät kahdessa eri paikassa, niistä kirjattiin kaksi erillistä rikosta, joiden osalta kaksi eri syyttäjää tekivät erilaiset ratkaisut; toinen syyttäjä nosti syytteen, mutta toinen teki syyttämättäjättämispäätöksen. Ennustettavuus voi siis olla heikkoa sekä uhrien että epäiltyjen osalta. Esimerkit osoittavat, että ratkaisun tekeminen on inhimillistä toimintaa ja lopputulos riippuu ratkaisun tekijästä.

Asianosaisen keinoista

Voisiko asiaan sitten jotenkin vaikuttaa? En esitä yhteiskunnallisia kannanottoja, vaan esitän muutamia toimintatapoja, joita sekä uhri että epäilty voisivat hyödyntää oman asiansa edistämiseksi.

Sekä uhrin, että epäillyn on kannattavaa panostaa asiaansa mahdollisimman kattavasti jo asian esitutkintavaiheessa ja jo ennen kuulustelun suorittamista. Esitutkintaa suorittavien viranomaisten (yleensä poliisi) resurssit ovat rajalliset, joten asianosaisen ei tulisi luottaa siihen, että asia tutkitaan läpikotaisin. Jos tiedossa on näyttöä, joka voi asiaan vaikuttaa, tämän esiin tuominen voi olla hyödyllistä jo esitutkinnan aikana. Menettelytavoista tulisi keskustella asianajajan kanssa jo esitutkinnan aikana ja jo ennen kuulusteluja.

Jos asiassa tehdään syyttämättäjättämispäätös, epäillyn rikoksen uhrille syntyy oikeus ajaa syytettä toissijaisen syyteoikeuden nojalla. Tämän oikeuden käyttäminen on harvinaista, koska oikeudenkäyntikuluriski on tällaisessa oikeudenkäynnissä erilainen kuin syyttäjän ajamassa rikosasiassa.

Jos epäillyn rikoksen uhri katsoo, että syyttämättäjättämispäätös on väärä, asiasta on mahdollista kannella Valtakunnansyyttäjävirastolle, jolla on oikeus määrätä syytteen nostamisesta. Tämä vaihtoehto on huonosti tunnettu eikä siitä kokemukseni mukaan mainita syyttämättäjättämispäätöksissä. Jos esitutkinta on päätetty poliisin toimesta, asiasta on mahdollista kannella paikalliselle syyttäjäviranomaiselle. (22.12.2023)

Kalle Ujainen

asianajaja, Hyvinkää