Liukastumisvahingot voidaan jakaa yleisillä alueilla sattuneisiin vahinkoihin ja yksityisalueella sattuneisiin vahinkoihin. Ensimmäisiä ovat esimerkiksi kunnan tai valtion vastuulle kuuluvat kulkuväylät ja jälkimmäisiä esimerkiksi taloyhtiöiden tai yritysten omistuksessa olevat tontit. Jos kunnossapitovastuu on laiminlyöty ja siitä aiheutuu liukastumisvahinko, vahingosta on vastuussa se, kenen kunnossapitovastuulle kuuluvalla alueella liukastuminen tapahtui.

Toisin kuin vahingonkorvauskysymyksissä yleensä, liukastumisvahingoissa on voimassa käännetty todistustaakka. Tämä tarkoittaa sitä, että alueen kunnossapidosta vastuussa olevan on, vastuusta vapautuakseen, osoitettava toimineensa huolellisesti, ja että vahinko johtuu vahingonkärsijästä itsestään.

Jos liukastumista koskeva riita etenee oikeuteen, arvioidaan asiaa tyypillisesti seuraavasti:

1. Missä liukastuminen tapahtui.

2. Onko laiminlyöty kunnossapitovastuu.

3. Onko vahingon kärsijän puolella myötävaikutusta ja

4. Mikä on korvauksen määrä.

Arvioinnissa voidaan huomioida kaikki asiaan vaikuttaneet olosuhteet. Näitä ovat esimerkiksi edeltäneiden lähipäivien liukastumispaikan kunnossapitohistoria, liukastumisajankohta (vuorokauden aika), sääolosuhteiden ennakoitavuus, liukastumispaikka, liikenteen vilkkaus tapahtumapaikalla, liukastuneen henkilön mahdollinen päihtymystila ja käytössä olleet kengät. Karkeasti voisi todeta, että jos henkilö käyttää vilkkaasti liikennöityä kulkuväylää tavanomaisena työssäkäyntiaikana, hän voi odottaa voivansa kulkea väylällä turvallisesti. Jos taas liukastuminen tapahtuu yöaikaan, päihtyneenä ja säätilan äkillisesti muututtua, tilannetta arvioidaan eri tavoin.

Vahinkoa kärsinyt voi vaatia ja saada korvausta muun muassa sairaanhoitokustannuksista, ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä sekä pysyvästä haitasta. Pysyvän haitan ja ansionmenetyksen aiheutuminen voi käytännössä merkittävästi nostaa korvausmääriä.

Kunnossapitovastuussa oleva ei tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta voi poistaa kunnossapitovastuutaan esimerkiksi kyltillä, jossa todetaan, että kunnossapitoa ei suoriteta. On kuitenkin mahdollista, että tämä huomioidaan myötävaikutuskysymyksen yhteydessä.

Yleisellä tasolla voisi mielestäni uudelleenarvioida, mikä on järkevä hiekoittamisen taso. Pidän ongelmana, että voimakkaallakaan hiekotuksella ei välttämättä voida estää liukastumisia ja toisaalta oikeuskäytännössä ei edellytetä nastakenkien käyttöä kelistä riippumatta. Tilanteesta seuraa joka keväinen, teholtaan kyseenalainen, hiekoitusrumba. Toki myös kunnossapitovastuullisten taholla ilmenee selkeitä laiminlyöntejä, joihin tulee voida edelleen puuttua. (7.2.2022)

Kalle Ujainen

Asianajaja, Hyvinkää