Oikeuskäytännössä omistuskysymyksiin sovelletaan varallisuusoikeudessa vakiintunutta nk. nimiperiaatetta. Sen mukaan omistajana pidetään sitä, jolla on omaisuuteen laillinen saanto. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saantokirjasta päätellään kuka omaisuuden omistaa. Tyypillisiä saantokirjoja ovat esimerkiksi kauppakirjat, lahjakirjat ja testamentit.

Nimiperiaate voi ilmetä esimerkiksi kiinteistön omistajuuden osalta siten, että kauppakirjaan on merkitty ostaja. Lisäksi kiinteistön omistus on rekisteröity lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Ajoneuvon osalta omistajuus voi ilmetä kauppakirjasta, jonka lisäksi on tehty merkintä ajoneuvorekisteriin omistajuudesta. Osakehuoneistojen osalta omistus kirjataan yleensä kauppakirjaan, osakekirjaan ja taloyhtiön osakasluetteloon. On olemassa paljon omaisuuseriä, joiden omistusta ei välttämättä kirjata mitenkään. Tällöin lähtökohtana on, että omistajana on omaisuuden haltija.

Nimiperiaatteen sisältämä omistajaolettama ei ole ehdoton. Siitä voidaan poiketa, jos poikkeamista vaativa näyttää, että nimiperiaatteen soveltaminen ei vastaisi osapuolten tarkoitusta. Todistustaakka tällaisissa tilanteissa on pääsääntöisesti sillä, joka vaatii poikkeamista nimiperiaatteesta. Omistusoikeuskysymykset voivat muodostua hankaliksi, koska niihin monesti kytkeytyy riita perusteettoman edun palautuksesta. Osapuolilla on siis erimielisyys siitä, miten omaisuuden hankinta on rahoitettu.

Omistusoikeuskysymyksiä arvioitaessa on syytä huomioida omistusoikeuteen liittyvät eri henkilörelaatiot. Esimerkiksi puolisot saattavat hankkia yhteiseksi tarkoitetun asunnon tai ajoneuvon yksin toisen puolison nimiin siten, että kauppakirjaan omistajaksi on tullut vain toinen puolisoista. Tilanne on puolisoiden ajatuksissa selvä, mutta voi ulkopuoliselle (esimerkiksi puolison velkoja tai verohallinto) näyttää erilaiselta. Tilanteet, joissa tarkoitus ei vastaa nimiperiaatetta, ovat omiaan aiheuttamaan ongelmia ja riitoja omistajien välillä, mutta myös suhteessa ulkopuolisiin tahoihin. Jos ongelmia ei saada osapuolten välillä ratkottua sovinnollisesti, asiaa voidaan joutua ratkomaan oikeusteitse. Tällöin nimiperiaatteen osoittamaa lopputulemaa voidaan pyrkiä muuttamaan esittämällä todistelua siitä, mikä osapuolten tarkoitus on ollut. (6.4.2023)

Kalle Ujainen

asianajaja, Hyvinkää