Muutamia vuosia sitten kuntien sosiaalitoimissa huomattiin, että kunnalla on asiakasmaksulain nojalla oikeus periä huostaanotettujen lasten elatusavut tai -tuet itselleen. Joissakin kunnissa tämän keksittiin tarkoittavan sitä, että jos on huostaanotettu elatusapua tai -tukea saamaton (ts. yleensä vanhempiensa luona asunut) lapsi, kunta voisi käynnistää oikeudenkäynnin elatusavun tai -tuen perimiseksi lapselle (ja sitten kunnalle).

Kuntien aktivoituminen asiassa johti siihen, että kaikille huostaanotetuille lapsille piti hakea elatusapuja vanhemmiltaan, jotta kunta voisi sitten periä nuo elatusavut tai -tuet itselleen. Valtaosassa tapauksia huostaanotetut lapset olivat vähävaraisista perheistä, jolloin elatusavun asemasta maksettava elatustuki maksettiin valtion kassasta. Kyseessä on varojen siirtäminen valtion kassasta kunnan kassaan.

Asiakasmaksulain mukaan kunnalla on huostaanottoasian yhteydessä oikeus saada tieto perheen taloudellisesta tilanteesta ja periä varoja vanhemmilta asiakasmaksuna. Vanhempien varallisuustilanteen selvittäminen aiheuttaa kuitenkin työtä sosiaalityöntekijälle. Niinpä sosiaalityöntekijät hakivat prosessiedunvalvojan (asianajajan) lapselle, jotta elatusapu saataisiin vahvistettua käräjäoikeudessa. Prosessiedunvalvoja laittoi sitten vireille elatusapukanteen, johon vaikeassa elämäntilanteessa olevat vanhemmat eivät välttämättä vastanneet mitään. Elatusapuasia on ns. dispositiivinen riita-asia, mikä tarkoittaa, että käräjäoikeus ei omatoimisesti tutki vanhemman elatuskykyä. Jos kanteeseen ei vastaa, käräjäoikeudella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa kanteen mukainen, ns. prosessuaalista totuutta vastaava tuomio asiassa. Sosiaalitointen menettelyn takia syntyi monia tarpeettomia oikeudenkäyntejä ja huostaanotettujen vanhemmille alkoi monissa tapauksissa kertyä elatusapuvelkaa ulosottoon. Näin saatiin kuitenkin tulonsiirtoja kunnan kassaan ja samalla vältyttiin työläältä vaiheelta selvittää vanhempien taloudellista tilannetta.

Asian voisi korjata siten, että kuntien sosiaalitoimet täyttäisivät lakisääteisen velvoitteensa ja selvittäisivät huostaanotettavien lasten vanhempien taloudellisen aseman ja tarvittaessa perisivät lainmukaisen asiakasmaksun. Vähävaraisten vanhempien tapauksessa asiakasmaksussa huomioitaisiin puuttuva elatusapu tai –tuki ja maksettaisiin itsenäistymisvara suoraan kunnan kassasta lapselle. Maksukykyisten vanhempien tapauksessa puuttuva elatusapu huomioitaisiin korkeampana asiakasmaksuna.

Lapselle maksettava elatusapu ei ole olemassa sitä varten, että kunta käyttää sen hakemista määrittääkseen asiakasmaksut huostaanotettujen lasten vanhemmille. Asiakasmaksut tulee olla määritettynä jo elatusapua haettaessa - jos sitä katsotaan ylipäätään järkeväksi hakea. Vain niissä tapauksissa, joissa elatusapu olisi muusta syystä jo vahvistettu (esim. vanhempien erilleen muutto tms.) olisi sen periminen tarkoituksenmukaista. (23.9.2018)

Kalle Ujainen

asianajaja

Hyvinkää