Avio-oikeus ja puolittamisperiaate

Aviopuolisoilla on pääsäännön mukaan avio-oikeus toisen omaisuuteen. Avio-oikeus toteutetaan osituksessa. Osituksessa pääsääntönä on niin sanottu puolittamisperiaate. Tämä tarkoittaa yksinkertaistaen ja poikkeukset unohtaen sitä, että puolisoiden avio-oikeuden alaiset nettovarat lasketaan yhteen, minkä jälkeen enemmän omistava maksaa tasingon vähemmän omistavalle siten, että kummallakin on osituksen jälkeen yhtä paljon.

Lahjoitetun omaisuuden, sen sijaan tulleen omaisuuden ja näistä saadun tuoton voi sulkea avio-oikeuden ulkopuolelle tekemällä muotomääräykset täyttävän lahjakirjan.

Kuukausisäästösopimukset ja avio-oikeus

Viime aikoina on yleistynyt kuukausisäästäminen tai -sijoittaminen lapselle. Nykyisessä laajuudessaan kyseessä on uusi yhteiskunnallinen ilmiö. Oikeudellisesti kyse on useimmiten siitä, että vanhemmat tai muut läheiset lahjoittavat lapselle varoja. Varat eivät silloin ole enää lahjoittaneen omaisuutta vaan niistä tulee lapsen omaisuutta, jota vanhemmat tyypillisesti huoltajina ja siten lapsen juridisina edunvalvojina hallitsevat.

Vaikka kuukausittaiset säästösummat eivät välttämättä ole yksittäisinä merkittäviä, niistä voi ajan saatossa kasvaa merkittävä määrä.

Jos vanhemmat päättävät esimerkiksi sijoittaa kaikki lapsilisät 16 vuodelta (yhteensä n. 18 000 euroa) pörssi-indeksiin ja nämä sijoitukset kasvavat keskimäärin 8 % vuotuisella tuotolla, lapsen ollessa 60-vuotias määrä tuottoineen on noin miljoona euroa. Tuoton osuus on siis kasvanut merkittäväksi.

Avio-oikeuden poissulkeva määräys

Jotta avio-oikeuden poissulkeva määräys on tehokas, se on annettava muotomääräykset täyttävässä lahjakirjassa. Koska avio-oikeuden poissuljenta on poikkeus pääsäännöstä, muotovaatimus on ankara. Lahjoituksen saaneen on pystyttävä avioerotilanteessa todistamaan, että hänen omaisuutensa on avio-oikeuden ulkopuolista ja että se ei ole sekoittunut avio-oikeuden alaisen omaisuuden kanssa. Jos hän ei pysty todistamaan tätä, on riskinä, että saadut lahjoitukset tuottoineen luetaan avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen.

Laissa ei ole määrätty, kuinka pitkä aika lahjakirjan avio-oikeusmääräyksen ja lahjoituksen toteuttamisen välillä saa olla. Oikeuskäytäntöä ei asian tiimoilta juurikaan ole. Oikeuskirjallisuudessa esitetty kannanotto on, että ajallista eroa suuntaan tai toiseen ei saisi olla. Varminta – joskin hyvin epäkäytännöllistä – on toimia siten, että jokaisen rahansiirron osalta tehdään ajallisesti samassa yhteydessä oma lahjakirja. Tarvittaessa lahjoitusväliä voi harventaa.

Käytännössä useiden lahjakirjojen laatimisen ja todistamisen vaatima järjestely tuottaa merkittävää hankaluutta. Onkin mahdollista, että nykyinen kuukausisäästämisilmiö alkaa näkyä oikeuskäytännössä joskus 2050-luvuilla arvioitaessa, miten vanhempien aikanaan kerryttämiä kuukausisäästöjä tulee erotilanteessa arvioida ja sitä, kuinka usein lahjakirjoja olisi automatisoidun säästämisen järjestelmässä laadittava. Oikeustilan selkiyttämiseksi tästä aiheesta olisi hyvä saada ennakkoratkaisu korkeimmalta oikeudelta jo nyt.

Asian suunnittelun yhteydessä on syytä muistaa, että avio-oikeuden poissulkeminen ei tarkoita sitä, että puolisolla ei olisi perintöoikeutta. Avio-oikeuden poissuljennalla ei yksin vielä suljeta pois puolison perintöoikeutta. (22.2.2022)

Kalle Ujainen

asianajaja, Hyvinkää